Kari Mielikäinen: Metsän käyttö lisääntyy ja monipuolistuu

En usko alkuunkaan, että metsä olisi auringonlaskun ala. Myös arviot siitä, että metsän tärkeimmät käyttömuodot olisivat joskus matkailu, virkistys, maisema tai monimuotoisuus, heitän mielelläni romukoppaan. Puun käyttö on tulevaisuudessakin metsätalouden isäntä ja muut käyttömuodot sen renkejä. Vaikka asiaa laskisi kuinka päin vain, puun raaka-ainearvo on kymmenkertainen metsän muihin käyttömuotoihin verrattuna.


Vaikka Suomen metsät pullistelevat puusta, en ole huolestunut metsien vajaakäytöstä, vaan pikemminkin puun riittävyydestä pidemmällä tähtäimellä. Ruotsalaiset ovat ennakoineet tilanteen ja panneet ison remmin päälle puubiomassan tuotannon lisäämiseksi puolitoistakertaiseksi nykyisestä. Se, mihin puut vuosikymmenien päästä käytetään, ei näytä naapureitamme huolettavan.


Perusteluni puun käytön lisäämiselle ovat monet. Öljy, kivihiili ja malmit ehtyvät ja niitä on kaivettava kaiken aikaa kalliimmalla ja entistä hankalammista paikoista. Myös niiden kuljetus maailman merillä on riskaabelia hommaa. Puuta kasvaa sen sijaan lähes kaikkialla ja vieläpä maan pinnalla. Puun kemiasta ja kuiduista voidaan tulevaisuudessa valmistaa lähes kaikki tarvekalut sekä tuottaa kiinteää tai nestemäistä energiaa. Kaikki tuotteet ovat kierrätettäviä ja kasvaessaan puu sitoo ilmakehän "pahaa" hiiltä.


Varautuminen ehkä parin vuosikymmenen päästä uhkaavaan puupulaan on ongelmallista, koska emme tarkalleen tiedä, millaista puuta tarvitaan. Koska tulevaisuuden tuotteet eivät ole vielä tiedossamme, on varminta keskittyä tuottamaan tukkipuuta. Järeästä puusta voi tehdä mitä vain, risuista saa vain energiaa. Muun hyvän lisäksi isot puut ovat helppoja korjata. Kasvaessaan ne sopivat hyvin myös kaunosielun silmään.


Toinen asia, josta olen hieman huolissani, on energiapuun korjuu ja varsinkin energiapuun tietoinen tuottaminen. Vierastan runkopuun korjuuta energiaksi niin kauan kuin bisneksen kannattavuuden takeena on ilmastopelon aikaansaama byrokraattinen tukijärjestelmä. Tuettu toiminta ei ole pidemmän päälle tervettä, ellei tuki ole varmuudella pysyvää. Risujen kasvatus taimikon hoidosta tinkimällä on mielestäni tuhon tie. Tuhoa syntyy myös hakkuutähteiden korjuussa, jos oksia ja neulasia aletaan putsata pois harvennusmetsistä. Maaperän ravinnetasapaino ja luonnon monimuotoisuus ovat kovilla.


Metsien pehmeät arvot ovat puuntuotannon ohella toki tärkeitä. Metsäluonnon sielutieteelliset vaikutukset ovat kiistattomat, eikä metsämatkailun ympärillä pyörivää bisnestäkään ole syytä vähätellä. Jokainen haja-asutusalueen aktiivinen ihminen on tärkeä myös mökkiläisten ja osa-aikatyöllisten leivän ja elämän laadun kannalta. Ilman vakituisia asukkaita maaseutu kuolee tai muuttuu turistien villiksi ja vihamieliseksi temmellyskentäksi.


Tutkitun metsätiedon tarve ja arvo lisääntyvät puun ja metsien käytön tehostuessa ja monipuolistuessa. Lisähaastetta antaa metsänomistajien vapauden kaipuu. Tämän päivän itsenäinen metsänomistaja tarvitsee tutkittua metsätietoa - ei määräyksiä ja kaavamaisia sapluunaratkaisuja. Valtion talouden säästökuuri ja supistusten suuntaaminen eivät lupaa hyvää metsätiedon karttumista ajatellen.


Kari Mielikäinen
puuntuotoksen professori, Metsäntutkimuslaitos

 
Kansalaiskeskustelu Ota kantaa -sivustolla 24.5. - 24.6.2010