Arttu Pienimäki: Kohti monipuolisempaa metsien käyttöä

Metsäalan opiskelijana korpeaa välillä katsella tämänhetkisistä työmarkkinoista kertovia lehtiotsikoita. Nimittäin varmaa on, että metsäteollisuuden karkaaminen lämpöisiin maihin tulee heijastumaan armottomasti myös omiin työllistymisen mahdollisuuksiin. Metsäammattilaisen kannalta olisi tietysti aivan parasta, jos puuta kasvatettaisiin ja keitettäisiin selluksi Suomessa suurella volyymilla. Eikö?

Pidän sen visusti salaisuutena, että minusta ei ole pelkästään huono asia, vaikka metsien käyttöä mietittäisiinkin vähän uudestaan. Täällä on menty niin kauan kuviolla avohakkuu – muokkaus – istutus, että Suomestamme on tullut tasaikäisten metsiköiden maa, jossa koululaiset eivät enää tiedä metsän voivan näyttää muultakin kuin helppokulkuiselta puistolta.

Ja ymmärtäähän sen: teollisuus on hyötynyt hurjasti ja kuvio on tuonut metsänomistajalle hyvät rahat, suhteellisen helposti ja riskittömästi. Maalta tulevana tiedän hyvin, miten tärkeä lisätulonlähde, jopa elinkeino, metsä voi olla – metsiemme työllistävästä vaikutuksesta puhumattakaan.

Tulevaisuudessa metsänomistajista yhä useammat asuvat kaupungeissa, tilakoot pienenevät eivätkä lisätulot ole yhtä tärkeitä kuin ennen. Metsänomistajat ovat alkaneet kysellä myös vaihtoehtojen perään. Avohakkuita pidetään vastenmielisinä; moni näkisi metsänsä mielellään jäävän pystyyn tai ainakin jotenkuten peitteiseksi. Tietoisuus luonnon monimuotoisuudesta on lisääntynyt. Pakko myöntää, että sillä tiedolla, joka opintojen myötä metsäluonnosta on karttunut, näkisin itsekin mielelläni enemmän metsiä pehmeästi käsiteltynä ja jopa puunkorjuun ulkopuolella. Sitten vielä velloo keskustelu metsien hyödyntämisestä ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Monipuolisemmalle metsien käytölle on kasvava tilaus.

Olisi hienoa, jos muutaman kymmenen vuoden kuluttua Suomessa saisi jo katsella rakenteeltaan roimasti entistä monipuolisempaa ja vaihtelevassa käytössä olevaa metsämaata: jatkuvalla kasvatuksella hoidettuja kuusivaltaisia notkoja, kulotettuja hakkuualoja keloineen, soidinpaikoiksi säästettyjä vanhan metsän kumpareita, erikoispuumetsiköitä, tehokkaasti hoidettuja laadukasta ainesta tuottavia puupeltoja ja niin edelleen. Samalla metsäalan koulutettavat pääsisivät hyödyntämään oppimiaan tietoja ja taitoja niiden täydessä mitassa.

Realiteetteja ei tietysti pidä unohtaa. Tuotantometsät säilyttävät tärkeytensä niin kauan kuin olemme niistä taloudellisesti riippuvaisia. Mitä tehokkaammin puuta pystytään tuottamaan, sitä enemmän metsämaata myös vapautuu muuhun käyttöön. Tehokkaan talouskäytön yhteydessä voi kohtuullisin vaivoin edesauttaa myös muiden päämäärien toteutumista.

Se, minkälainen ilme metsiemme käytöllä tulevaisuudessa tulee olemaan, on tietenkin viime kädessä poliittinen päätös – sellainen, jonka ainakin pitäisi heijastella ihmisten arvoja ja asenteita. Me tulevat metsäammattilaiset hyödynnämme osaamistamme metsien käytössä sitten näiden viisaiden päätösten mukaisesti.

Arttu Pienimäki

Kirjoittaja on metsäylioppilas, joka opiskelee neljättä vuotta Helsingin yliopiston Metsätieteiden laitoksella.

Kansalaiskeskustelu Ota kantaa -sivustolla 24.5. - 24.6.2010