Mari E. Niemi: Metsäluonnon monimuotoisuus turvattu, ilmastonmuutos torjuttu ja metsien käytön suunnittelussa varmistettu avoimuus

Kestävästi elävä yhteiskunta toimii siten, että elinympäristömme ja lajistomme suojelu on suotuisalla tasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sekä metsäisten elinympäristöjen että metsälajiston tilan heikentyminen ihmistoiminnan seurauksena on päättynyt tai radikaalisti vähentynyt. Nykytietämyksen valossa pääsemme tähän tilanteeseen siten, että kaikkialla maassamme metsistä on tiukasti suojeltuja vähintään 10 prosenttia kaikkien eri metsätyyppien osalta.

Metsien suojelualueet tulevat muodostamaan ytimet, joiden ympäristössä metsänhakkuissa muun muassa säästetään arvokkaita elinympäristöjä ja jätetään hakkuualoille tavanomaisia hakkuita enemmän kuollutta puuta. Avohakkuita ei enää toteuteta, vaan sen sijaan maisema säilytetään peitteisenä. Erityisesti rehevien maiden runsaspuustoisia metsiä on jätetty syrjään hakkuista, sillä tällaisiin metsiin sitoutuu paljon hiiltä eläviin ja kuolleisiin puihin sekä rikkoutumattomaan maaperään. Maanmuokkauksesta on luovuttu valtaosalla muistakin metsätyypeistä. Maanpinnan säilyttämisellä ehjänä sekä runsaspuustoisten metsien säästämisellä on vastuullisessa yhteiskunnassa ymmärretty olevan merkittävä rooli ilmaston lämpenemisen torjumisessa.

Metsätalouden harjoittamiseksi on laadittu sellaiset ohjauskeinot ja tukitoimenpiteet, jotka mahdollistavat edellä kuvatun kaltaisen metsänhoidon muutoksen metsissämme. Tämä on mahdollista, sillä on ymmärretty luonnonsuojelun tärkeys oman elämämme kannalta keskeisenä asiana.

Kestävästi ja demokraattisesti toimivassa yhteiskunnassa on varmistettu käytännön toteutuminen perustuslain kirjaukselle, jonka mukaisesti vastuu luonnon monimuotoisuuden suojelemisesta kuuluu kaikille. Metsistämme valtaosa on yksityisessä omistuksessa ja näin ollen valtio on luonut keinot, joilla kansalaisten mielipide huomioidaan aidosti myös näiden metsien käytössä. Asiantuntijuuden puutteeseen vedoten metsäkeskustelusta ei suljeta ulos valtaosaa kansalaisista, jotka jokamiehenoikeudella kulkevat metsissä tai joiden kulttuurinen identiteetti pohjautuu osin metsiin.

Valtion varoilla kerätyt tiedot metsistämme on laitettu avoimille sivuille internetiin. Metsien luontotiedon lisäksi netissä voi katsella ja kommentoida myös kullekin metsäkuviolle suunniteltuja käsittelyjä valtion mailla sekä metsissä, jotka sijaitsevat suojelualueiden ympäristössä. Yleensä kymmenvuotiskausittain päivitettävät metsäsuunnitelmat on oltava vaivattomasti niiden ihmisten saatavilla, joita metsien tilaan vaikuttava päätöksenteko koskee. Tämä on tärkeää myös siksi, että metsiä koskeva tietämyksemme on vielä puutteellista ja uuden tiedon myötä myös näkemykset metsien oikeanlaisesta käytöstä sekä metsien suojelutarpeet muuttuvat.

Näiden visioiden toteutumiseen vaikuttaa se, miten hyvin olemme ymmärtäneet metsäluonnon arvon muunakin kuin nuorena hakkuuseen päätyvänä puupeltona. Minun visioni on, että Suomessa ymmärretään luonnon suojelun arvo niin luonnon itsensä kuin ihmisenkin vuoksi.


Mari E. Niemi
Luonto-Liiton metsävastaava


Kansalaiskeskustelu Ota kantaa -sivustolla 24.5.-24.6.2010

Kari Mielikäinen: Metsän käyttö lisääntyy ja monipuolistuu

En usko alkuunkaan, että metsä olisi auringonlaskun ala. Myös arviot siitä, että metsän tärkeimmät käyttömuodot olisivat joskus matkailu, virkistys, maisema tai monimuotoisuus, heitän mielelläni romukoppaan. Puun käyttö on tulevaisuudessakin metsätalouden isäntä ja muut käyttömuodot sen renkejä. Vaikka asiaa laskisi kuinka päin vain, puun raaka-ainearvo on kymmenkertainen metsän muihin käyttömuotoihin verrattuna.


Vaikka Suomen metsät pullistelevat puusta, en ole huolestunut metsien vajaakäytöstä, vaan pikemminkin puun riittävyydestä pidemmällä tähtäimellä. Ruotsalaiset ovat ennakoineet tilanteen ja panneet ison remmin päälle puubiomassan tuotannon lisäämiseksi puolitoistakertaiseksi nykyisestä. Se, mihin puut vuosikymmenien päästä käytetään, ei näytä naapureitamme huolettavan.


Perusteluni puun käytön lisäämiselle ovat monet. Öljy, kivihiili ja malmit ehtyvät ja niitä on kaivettava kaiken aikaa kalliimmalla ja entistä hankalammista paikoista. Myös niiden kuljetus maailman merillä on riskaabelia hommaa. Puuta kasvaa sen sijaan lähes kaikkialla ja vieläpä maan pinnalla. Puun kemiasta ja kuiduista voidaan tulevaisuudessa valmistaa lähes kaikki tarvekalut sekä tuottaa kiinteää tai nestemäistä energiaa. Kaikki tuotteet ovat kierrätettäviä ja kasvaessaan puu sitoo ilmakehän "pahaa" hiiltä.


Varautuminen ehkä parin vuosikymmenen päästä uhkaavaan puupulaan on ongelmallista, koska emme tarkalleen tiedä, millaista puuta tarvitaan. Koska tulevaisuuden tuotteet eivät ole vielä tiedossamme, on varminta keskittyä tuottamaan tukkipuuta. Järeästä puusta voi tehdä mitä vain, risuista saa vain energiaa. Muun hyvän lisäksi isot puut ovat helppoja korjata. Kasvaessaan ne sopivat hyvin myös kaunosielun silmään.


Toinen asia, josta olen hieman huolissani, on energiapuun korjuu ja varsinkin energiapuun tietoinen tuottaminen. Vierastan runkopuun korjuuta energiaksi niin kauan kuin bisneksen kannattavuuden takeena on ilmastopelon aikaansaama byrokraattinen tukijärjestelmä. Tuettu toiminta ei ole pidemmän päälle tervettä, ellei tuki ole varmuudella pysyvää. Risujen kasvatus taimikon hoidosta tinkimällä on mielestäni tuhon tie. Tuhoa syntyy myös hakkuutähteiden korjuussa, jos oksia ja neulasia aletaan putsata pois harvennusmetsistä. Maaperän ravinnetasapaino ja luonnon monimuotoisuus ovat kovilla.


Metsien pehmeät arvot ovat puuntuotannon ohella toki tärkeitä. Metsäluonnon sielutieteelliset vaikutukset ovat kiistattomat, eikä metsämatkailun ympärillä pyörivää bisnestäkään ole syytä vähätellä. Jokainen haja-asutusalueen aktiivinen ihminen on tärkeä myös mökkiläisten ja osa-aikatyöllisten leivän ja elämän laadun kannalta. Ilman vakituisia asukkaita maaseutu kuolee tai muuttuu turistien villiksi ja vihamieliseksi temmellyskentäksi.


Tutkitun metsätiedon tarve ja arvo lisääntyvät puun ja metsien käytön tehostuessa ja monipuolistuessa. Lisähaastetta antaa metsänomistajien vapauden kaipuu. Tämän päivän itsenäinen metsänomistaja tarvitsee tutkittua metsätietoa - ei määräyksiä ja kaavamaisia sapluunaratkaisuja. Valtion talouden säästökuuri ja supistusten suuntaaminen eivät lupaa hyvää metsätiedon karttumista ajatellen.


Kari Mielikäinen
puuntuotoksen professori, Metsäntutkimuslaitos

 
Kansalaiskeskustelu Ota kantaa -sivustolla 24.5. - 24.6.2010

Arttu Pienimäki: Kohti monipuolisempaa metsien käyttöä

Metsäalan opiskelijana korpeaa välillä katsella tämänhetkisistä työmarkkinoista kertovia lehtiotsikoita. Nimittäin varmaa on, että metsäteollisuuden karkaaminen lämpöisiin maihin tulee heijastumaan armottomasti myös omiin työllistymisen mahdollisuuksiin. Metsäammattilaisen kannalta olisi tietysti aivan parasta, jos puuta kasvatettaisiin ja keitettäisiin selluksi Suomessa suurella volyymilla. Eikö?

Pidän sen visusti salaisuutena, että minusta ei ole pelkästään huono asia, vaikka metsien käyttöä mietittäisiinkin vähän uudestaan. Täällä on menty niin kauan kuviolla avohakkuu – muokkaus – istutus, että Suomestamme on tullut tasaikäisten metsiköiden maa, jossa koululaiset eivät enää tiedä metsän voivan näyttää muultakin kuin helppokulkuiselta puistolta.

Ja ymmärtäähän sen: teollisuus on hyötynyt hurjasti ja kuvio on tuonut metsänomistajalle hyvät rahat, suhteellisen helposti ja riskittömästi. Maalta tulevana tiedän hyvin, miten tärkeä lisätulonlähde, jopa elinkeino, metsä voi olla – metsiemme työllistävästä vaikutuksesta puhumattakaan.

Tulevaisuudessa metsänomistajista yhä useammat asuvat kaupungeissa, tilakoot pienenevät eivätkä lisätulot ole yhtä tärkeitä kuin ennen. Metsänomistajat ovat alkaneet kysellä myös vaihtoehtojen perään. Avohakkuita pidetään vastenmielisinä; moni näkisi metsänsä mielellään jäävän pystyyn tai ainakin jotenkuten peitteiseksi. Tietoisuus luonnon monimuotoisuudesta on lisääntynyt. Pakko myöntää, että sillä tiedolla, joka opintojen myötä metsäluonnosta on karttunut, näkisin itsekin mielelläni enemmän metsiä pehmeästi käsiteltynä ja jopa puunkorjuun ulkopuolella. Sitten vielä velloo keskustelu metsien hyödyntämisestä ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Monipuolisemmalle metsien käytölle on kasvava tilaus.

Olisi hienoa, jos muutaman kymmenen vuoden kuluttua Suomessa saisi jo katsella rakenteeltaan roimasti entistä monipuolisempaa ja vaihtelevassa käytössä olevaa metsämaata: jatkuvalla kasvatuksella hoidettuja kuusivaltaisia notkoja, kulotettuja hakkuualoja keloineen, soidinpaikoiksi säästettyjä vanhan metsän kumpareita, erikoispuumetsiköitä, tehokkaasti hoidettuja laadukasta ainesta tuottavia puupeltoja ja niin edelleen. Samalla metsäalan koulutettavat pääsisivät hyödyntämään oppimiaan tietoja ja taitoja niiden täydessä mitassa.

Realiteetteja ei tietysti pidä unohtaa. Tuotantometsät säilyttävät tärkeytensä niin kauan kuin olemme niistä taloudellisesti riippuvaisia. Mitä tehokkaammin puuta pystytään tuottamaan, sitä enemmän metsämaata myös vapautuu muuhun käyttöön. Tehokkaan talouskäytön yhteydessä voi kohtuullisin vaivoin edesauttaa myös muiden päämäärien toteutumista.

Se, minkälainen ilme metsiemme käytöllä tulevaisuudessa tulee olemaan, on tietenkin viime kädessä poliittinen päätös – sellainen, jonka ainakin pitäisi heijastella ihmisten arvoja ja asenteita. Me tulevat metsäammattilaiset hyödynnämme osaamistamme metsien käytössä sitten näiden viisaiden päätösten mukaisesti.

Arttu Pienimäki

Kirjoittaja on metsäylioppilas, joka opiskelee neljättä vuotta Helsingin yliopiston Metsätieteiden laitoksella.

Kansalaiskeskustelu Ota kantaa -sivustolla 24.5. - 24.6.2010

Sixten Sunabacka: Suomesta biotalouden luvattu maa

Toivottavasti nyt avattu keskustelu tuo myös uusia näkökulmia ja vastapainoa niille synkille tulevaisuudenkuville, joita media on usein maalaillut Suomen metsäsektorille. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että metsäteollisuudella ja koko metsäsektorilla on loistava tulevaisuus, kun vain osaamme luoda hyvät puitteet menestyksekkäälle toiminnalle.

Meillä metsäsektorilla on usein taipumusta vastakkainasetteluun: talousmetsä vastaan suojelumetsä, päätehakkuu vastaan jatkuvaa kasvatus, konekorjuu vastaan manukorjuu jne. Näinhän ei kuitenkaan ole! Väittely voi olla mukavaa, mutta nämä asiat ovat kuitenkin yhteen sovitettavissa, kun vain niin haluamme.

Metsiemme käyttöä voidaan monipuolistaa, ja siihen suuntaan olemme jo kovaa vauhtia menossa. Uudessa metsäteollisuudessa metsien biomassaa käytetään huomattavasti laajemmin, monipuolisemmin ja tehokkaammin kuin nyt. Ja vanhastaankin metsäteollisuus on kestävää biotaloutta.

Perinteisten metsätuotteiden rinnalle nousee uusia yhä vaativampia ja pidemmälle jalostettuja tuotteita: puusta valmistetaan paitsi perinteisiä metsäteollisuustuotteita ja energiaa, myös biopolttoaineita, biokemikaaleja ja biokomposiitteja. Ajamme biodieselillä ja käytämme kannettavaa tietokonetta, jonka kuori on tehty biokomposiitista.

Hyvä esimerkki korkealaatuisesta puusta valmistetusta, pitkälle jalostetusta tuotteesta on jo nyt koivuvaneri tai vaikkapa älytarra. Vastaavasti muuhun jalostukseen huonosti kelpaavasta puusta valmistettu, pitkälle jalostettu tuote on biodiesel, kun se valmistetaan jäte- ja pienpuusta. Tällaisiin lopputuotteisiin meidän kannattaa tähdätä. Se on puuraaka-aineen tehokasta ja vastuullista käyttöä, joka antaa parhaan tuloksen sekä metsänomistajille että metsäyhtiöiden osakkeenomistajille.

Paperi on tiedonvälitykseen ja tuotteiden suojaukseen erinomainen tuote, myös tulevaisuudessa. Energiahypessä sitä sen enempää kuin sellua ei pidä unohtaa. Energiaa, biodieseliä, sellua ja paperia tuotetaan tulevaisuudessa saman aidan sisällä. Näin se on kaikkein tehokkainta.

Puun polttaminen on osattu jo vuosituhansia. Puun energiakäyttö on hyvä asia, mutta puusta tuotettu lämpö ei ole kovin korkealle jalostettu tuote, tosin kyllä ympäristöystävällisempi energianlähde kuin moni muu vaihtoehto.

Monipuolinen puun käyttö on perusedellytys sille, että metsänomistaja saa rahallista tuottoa metsästään. Metsänomistajan pitää kuitenkin voida valita, käsitteleekö hän metsäänsä niin, että sen rahallinen tuotto on mahdollisimman korkea vai esimerkiksi niin, että jokin tietty maisema pysyy mahdollisimman muuttumattomana. Tärkeintä on, että metsänomistajalla on tavoite ja suunnitelma, miten tavoitteeseen päästään.

Metsäsuunnitelma on oiva väline, ja sen käyttö voisi olla nykyistä paljon monipuolisempaa. Metsänomistajalle pitää pystyä tarjoamaan vaihtoehtoja, mutta metsäammattilaisten täytyy myös osata kertoa, mihin eri käsittelytavat johtavat, sekä taloudellisesti että ekologisesti. Ja ovatko nämä tavoitteet mahdollisesti myös yhteen sovitettavissa.

Kun huolehdimme siitä, että metsätilojen koko ei enää pienene, vaan kasvaa, metsän merkitys tulon- ja työn lähteenä myös kasvaa. Luonnon monimuotoisuuden ja metsien talouskäytön edistäminen onnistuu samoissa metsissä. Siitä meillä on jo paljon kokemusta. Jatketaan tällä tiellä.

Sixten Sunabacka
UPM:n energia- ja selluliiketoiminnan johtaja

Kansalaiskeskustelu Ota kantaa -sivustolla 24.5. - 24.6.2010

Ministeri Anttila: Metsälain uudistamisessa kuunnellaan metsänomistajia

Metsälakia uudistetaan parhaillaan. Olen saanut metsänomistajilta paljon yhteydenottoja, joissa vaaditaan, että metsänomistajille on annettava enemmän valtaa omien metsiensä hoidossa ja uudistamisessa. Näihin metsänomistajilta tulleisiin viesteihin suhtaudun vakavasti ja siksi metsälain uudistaminen on parhaillaan käynnissä. Metsälain muutoksen valmistelussa tavoitteena on uudistaa laki vastaamaan ennen kaikkea metsänomistajien erilaisia toiveita, odotuksia ja tulevaisuuden haasteita. Lakivalmistelu pidetään myös hyvin avoimena, koska siten syntyy paras lopputulos. Uudistuksen keskiössä on metsänomistaja, jolle haluan antaa enemmän valtaa omien metsiensä hoidossa ja uudistamisessa. Nykypäivän metsänomistajat ovat osaavia, taitavia ja vastuullisia ihmisiä.

Metsänomistajakunnan rakenne on muuttunut voimakkaasti 1960-luvulta lähtien. Maanviljelijöiden osuus metsänomistajina on supistunut ja vastaavasti palkansaajien, eläkeläisten, perikuntien ja yhtymien osuus on lisääntynyt. Kehityksen ennakoidaan jatkuvan tulevaisuudessa entistä nopeampana, sillä sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat omistavat nykyisin viidenneksen Suomen yksityismetsistä. Huomattava metsäomaisuus tulee siirtymään uudelle, kaupunkilaissukupolvelle seuraavan 10 – 15 vuoden kuluttua. Tämän uuden sukupolven asenteet ja arvostukset otetaan huomioon metsälain uudistamisessa. Metsänkäytössä korostuvat nykyisin puuntuotannon ja taloudellisen hyödyn lisäksi voimakkaasti myös virkistys sekä maisema- ja luontoarvot.

Suomen hyvinvoinnista merkittävä osa on vuosikymmenet perustunut ”puujalkaan”, siis metsiin. Metsien kansantaloudellinen merkitys on edelleen suuri. Useammille suomalaisille metsän omistaminen on taloudellinen sijoitus, joka tuottaa tuloa. Hyvin hoidettu metsä tuottaa aina paremmin kuin hoitamaton. Metsämme kasvavat ennätysvauhtia ja hyvä kasvu on osoitus metsien hyvästä hoidosta. Uuden metsälain valmistelussa onkin tavoitteeksi asetettava metsien taloudellisesti ja ekologisesti kestävä käyttö, unohtamatta metsien monimuotoisuutta.

Metsien rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa on merkittävä. Kasvuisat hyvin hoidetut metsät toimivat tehokkaana hiilinieluna ja hillitsevät siten ilmastonmuutosta. Hoidetuilla metsillä on myös yli sukupolvien ulottuvaa merkitystä. Suomalaiset ovat perinteisesti halunneet jättää metsäomaisuuden seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin ovat itse sen aikoinaan saaneet.

Uuden metsänomistajasukupolven arvot ja asenteet metsiä kohtaan ovat nykyjään kuitenkin toisenlaiset kuin edeltävällä polvella. Siksi tärkeintä on se, että metsänomistaja voi itse päättää, mikä on metsän arvo ja merkitys hänelle. Tämä asia otetaan huomioon nyt, kun metsänhoidon linjauksia tarkastetaan. Toivonkin, että metsien hoidon linjauksista käydään vilkasta kansalaiskeskustelua.

maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Kansalaiskeskustelu Ota kantaa -sivustolla 24.5. - 24.6.2010